Joulukuun kuva

Kuukauden kuvahaaste, joulukuu.

Tiukille veti! :) Visioita olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta ulkona ei valo kunnon kuviin riitä.

Lissu-setä lumiluolassa. Kuten kaikki kakarat, myös kissa rakastaa lumimajoja ja tunneleita. 

Kräsh boom ja bäng - ILOISTA TULEVAA VUOTTA 2015! :D

Marraskuun kuva

Kuukauden kuvahaaste, marraskuu.

Kaviokkaiden päivän huippukohta - päiväheinät!

Tallihenkilökunta (=minä ja lapsityövoima) iloitsee pienistä pakkasista ja lumenhitunoista. Lauma pysyy hiukan siistimpänä ja maisema on pikkuisen valoisampi. Pimeä päivä alkaa tallissa ja päättyy talliin. Onneksi nämä ovat kiitollisia hoidettavia, ainakin ruokaa kantaessa saa hyväntuulisia hörhötyksiä palkaksi.

Lokakuun kuva

Kuukauden kuvahaaste, lokakuu. 

Pakkasaamu, viimeinen kyntöpäivä. Haikeaa ja hienoa yhtä aikaa. Pellotkin odottavat talvea, maajussi vetää hetken henkeä.

Syksyn sumussa

"Hämärän hyssyy ni nättinä pyssyy" tuumasi mammani aikoinaan. :)

Tässä syksyn sumussa tuli mamma ja lausahdus mieleen. Kevään hyperlatiivinen innostus on muisto vain, nyt ei oikein lähde... :D 

Kaksi juttua pitää tehdä: laittaa lintulauta ja istuttaa talvivalkosipulit. 

Loput (rikkaruohot, talventörröttäjät, lehdet jne jne...) löytyy keväällä. Luotan ja uskon, että talven aikana puutarha-akut latautuvat ja into on maaliskuussa taas huipussaan. :)

Blogi vaipuu nyt talvihorrokseen, palailen hoodeille kerran kuussa kuukauden kuvahaasteen pariin. Samaan hengenvetoon päätän yhteistyöbloggarin hommat, nyt elämässä kutsuvat uudet haasteet ja annan omasta halustani tilaa Kotipuutarhan uudelle yhteistyöblogille, joka julkaistaan huomenissa! ;) 

Ihanaa syksyä lukijoilleni! Kanatarha pysyy, tahti vaan hiukan hidastuu. Näkemiin ja kuulemiin! <3

Syyskuun kuva

Kiitos ihanan Karoliinan, sain haasteen, johon päätin tarttua! Olen näissä yleensä todella huono, mutta tämän idea on hieno. Kuukauden kuva kertoo ajasta. Ruotsalaiset puutarhabloggarit ovat tämän alulle laittaneet joten aloitellaan täällä samaa trendiä. :) Pidän ajatuksesta tiivistää kuukausi yhteen ruutuun. Kuvatulvan sijaan yksi otos.

Kehäkukkia 

Iloa vuodesta toiseen kunhan antaa tämän vaiheen käydä sotkuiseen loppuunsa. Siemenet putovat ja itävät ensi keväänä uudestaan. Puutarha alkaa vetää vilttiä niskaan talven lähestyessä.

Pelin henkeen kuuluu haastaa joku oma blogisuosiki mukaan. Maria Kanelia ja Kardemummaa-blogista, otatko haasteen vastaan? :)

Villit ja vapaat

Tämä parvi viettää nyt onnellista ja vapaata elämää. Enää ei ole taimia tuhottavaksi, joten iltapäivisin kanalan ovet aukeavat ja tädit vyöryvät vapauteen. Hauska niitä on seurata jos ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että nämä kakkivat ihan joka paikkaan ja ryöväävät häikäilemättä kissanmurot ja viimeiset pensasmustikat jos ei muista vahtia...

Jos kesäkanat jäävätkin talveksi nurkkiin asumaan, on tässä kohtaa syksyä hyvä tehdä valmistelut kylmiä kelejä varten valmiiksi. Kanat tarvitsevat hiekkaa tarjolle, joten sitä kannattaa kerätä ennen kuin maa jäätyy. Kanalassa tarvitaan lämpölamppu tai muu lisälämmönlähde, myös kuiviketta ja kauraa kuluu talven aikana. Vettä on helppo tarjota kastelukannusta. Kana oppii juomaan siitä kahvan alta nopeasti, ja vesi pysyy puhtaana kun eivät pääse sotkemaan vesiastiaan jalkojaan. Kana aloittelee näillä main sulkasatoaan, eli munia ei juuri tule ja höyhenpuku näyttää vanhalta kuluneelta mopilta. Kostea ja kylmä keli käy silloin luihin ja ytimiin jos olosuhteet eivät ole kunnossa.

Mansikka-kana (edessä oikealla) on aloittanut sulkasatonsa. 

Ruusu putsaa nokkaansa. :)

Naureskelin kukon pitkämielisyydelle karhunvattuja kerätessäni. Heittelin ampiaisen syömiä marjoja kanojen eteen, ja yksikään ei uskaltanut maistaa uutta marjaa. Paikalle tuli harmaa Keke, joka ilmeisesti luotti taitoihini valita ravintoa sen verran, että aloitti kärsivällisen operaation. Se otti marjan nokkaansa, nosti sen ylös, pudotti maahan ja piti sellaista tokottavaa ääntä joka kertoo kanoille, että ruokaa on löytynyt. Tämä toistui viitisen kertaa ja sitten joku uskalsi napata marjan suuhun. Sen jälkeen kelpasi kaikille muillekin. Viisaita ovat, kuten ennenkin olen sanonut. :)

Reipasta viikkoa kaikille! :)

Kaukaa kaunista

Eilen katselin pihaa pellon puolelta. Totesin, että vaikka oikeastaan mikään nurkka ei kestä lähempää tarkastelua, on puutarha kaukaa ihailtuna runsas ja kaunis! Joka puolella kukkivat kehäkukat, yrtit, tsinniat ja auringonkukat. Nautin syyskesän tunnelmasta, ja koitan olla murehtimatta sitä ruohonjuuritason katastrofia joka pihassa vallitsee. Armoa itselle, sitä on annettava kun ei aika kaikkeen riitä. 

Nautitaan kauniista syksystä, läheltä tai kaukaa! ;)

Ja vielä kerran tomaatteja!

Olisikohan tämä kasvukauden 2014 viimeinen tomaattipostaus? Ei luvata mittään! ;)

Nyt elellään ihmisen parhaita aikoja. Puutarhasta saa ruokaa ja kun puintikin on taas sujunut pari päivää sateiden kiertäessä onnekkaasti tämän kulmakunnan. Tomaatteja tulee hillittömiä määriä, ja varsinkin minä syön niitä kaikissa muodoissa aterialla kuin aterialla. Nirsommat napsivat vain kypsentämättömässä muodossa.

Tomaatit ovat aikamoisia luurankoja, alalehdet on karsittu niin ylös kuin pystyy ja lehdet ovat käppyrällä. Kastelen enää todella harvoin (ehkä kerran puolessatoista viikossa) jotta maku tiivistyy ja tomaatit kypsyvät.

 Suosikkini edelleen - Tomatoberry! Se on niin kiinteä, voimakkaan maukas ja kovakuorinen, että jos yksi lajike pitäisi valita loppuelämäksi niin tämä se olisi. Rakenne kestää kypsennystä ja kuori ei halkea ikinä. Onko vinkkejä muista kiinteämaltoisista tomaateista?

Nyt kun päivä- ja yölämpötilojen välillä on valtavat vaihtelut, alkavat isommat tomaatit halkeilla. Ja kun kosteutta ei aina muista tuulettaa pois, homehtuvat ne halkeamat ja tomaatit muuttuvat syömäkelvottomiksi. Lisälämmöstä öisin olisi nyt hyötyä, mutta kun keskityn lähes pelkästään kirsikkatomaatteihin jotka eivät tästä ongelmasta kärsi, niin en jaksa sitä patteria muutaman runkotomaatin takia koppiin iltaisin raahata. Säästyy sekin sähkö muuhun toimintaan.

Kurkku näyttää tautiselta, mutta on vain syksyn kellastamaa. Tästä kun mennään hetki eteenpäin ja ensimmäisen kerran joutuu maistamaan kaupan kurkkua, on järkytys kamala. ;) Äkkiä siihenkin sitten taas toisaalta tottuu... 

Muutama paprika ja munakoiso on koetteilla. Mahtavatko ehtiä valmiiksi asti? Tuskin.

Tee se itse-valkosipulikuivaamo. :) Aurinkoisena hetkenä kärry kiskotaan ulos, sateen sattuessa tuupataan takaisin vanhaan navettaan. Kunhan vielä hetken kuivuvat leikataan niistä varret, siistitään sipulit ja jatketaan kuivatusta pannuhuoneen lämmöissä.

Uusi viikko taas edessä. Iloista mieltä kaikille! Toivotaan puintipoutia! 

Unelmoitsijoille!

Huomio Sissi, lentura ja pioni! Oli ihana lukea, että unelmia on toteutettu, kiva kun kommentoitte tähän postaukseen. :) Laittakaapa sähköpostiin osoitteet, niin muistan puolestani teitä. ;) Pöydällä odottaa kasa Kotipuutarhasta tulleita palkintoja.

Hommia on pihassa niin paljon, että silmiin sattuu, kulkee sitten missä päin puutarhaa tahansa. Huomisesta alkaa uusi elämä! Syyslannoituksen aika on juuri nyt, siitä voisi aloitella. Tänään nautitaan vielä EM-kisoista ja juodaan toivottavasti paritkin mitalikaffet! ;) 

Pieni, iso asia

Jo alkukesästä sain Karolinalta vihjeen hänen bloginsa hauskasta listasta, jossa bloggaajat jakavat vinkkejä lapsille sopivista puutarhapuuhista. Käykääpä kurkkaamassa Karolinan postausta, sieltä löytyy vaikka mitä hauskaa! :) 

Meillä lapset ovat olleet ihan pienestä saakka innokkaita puutarhureita, ja omat palstat ovat saaneet heti, kun ovat halunneet. Nyt ei kuitenkaan kurkkailla alkukesän kylmyyden piinasta edelleen kärsiville kasvimaille, vaan poimitaan kukkia! Itse olen pikkuisesta asti kerännyt kimppuja ja talventörröttäjiä ja samanlaisia kukkaislapsia tuntuu kasvavan omistakin. Ihaninta on kierrellä äidin kanssa kaksin ympäri pihaa sekatöörien kanssa ja napsia kukkia omaan huoneeseen. Pieni hetki kaksin pihassa on lapselle (ja tietysti itsellekin) tärkeä juttu. Sisäinen opettajani kertoo samalla kasvien nimiä sekä suomeksi että aina muistaissani myös latinaksi. Jospa jotain jäisi mieleen? ;)

Palaan kommenttien kimppuun paremmalla ajalla! Kiitos niistä! Nyt täytyy siirtää naisvoimin sorakasaa talon seinustoille pois pellonreunasta. Siitä kun menee aika pian puimuri. :)

Syysidea

Terveisiä Martta-reissulta! Iloisen äänekäs porukkamme kävi tänään Westersissä ja Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuvia on taas muistikortin täydeltä, ja mieli varsin innostunut! Hyvä on ihmisen kotoansa poistua! ;)

Kaikkea ihanaa ideaa on taas mielessä, tässä niistä ensimmäinen! Punahattupenkki! Tämän toteutan ja nautin toivottavasti jo ensi syksynä kukista ja perhosista.

Inspiroivien retkien jälkeen mieli nousee aina ihmeellisiin sfääreihin. Sellainen hassun levoton olo, hyvällä tavalla. :)